Odottavan aika on pitkä

Tänään käytiin eläinlääkärissä Soman kanssa...

Tiineysultra oli varattuna 32 vuorokaudelle, ja kyllähän sieltä pikkuruisia masuasukkeja löytyikin. :)

2 pentua sai lääkäri samaan kuvaan, mutta neljää veikkasi. Eiköhän siellä jotain siltä väliltä ole.

Jännitys ei toki tähän lopu, ja odottavan aika on pitkä.

Nyt vaan jännityksen kohde muuttuu.

Ei enää tarvitse arvuutella "että onko siellä ketään", vaan nyt veikkaillaan "että ketä siellä on". ;)

Vastausta saadaan odottaa vielä noin kuukauden verran, pentusten kun pitäisi maailmaan toukokuun lopulla saapua.

Tässä vielä "hääkuva" tulevien pentujen vanhemmista. Eli isänä pennuilla punainen kääpiövillakoira Joy-Toy´s Captain Morgan "Morris" ja emä on Doctor's Special Fairie Princess "Soma".

Lulun veteraaniuran avaus Lahden KVssa 23.4.2011

Allekirjoittaneen piiiitkään odottama hetki vihdoin koitti, kun lauantaina päästiin Lulun kanssa veteraanikehiin. Vaadittua 8 vuoden ikää on odoteltu jo jokin tovi, ja ekaan näyttelyyn pyrhällettiinkin tasan viikko tuon iän saavuttamisen jälkeen.
Comebäkki onnistui oikein mainiosti, Lulu oli ROP (=Rotunsa paras) -veteraani.
Kehäkäyttäytyminen oli siedettävää, ottaen huomioon sen että vuoromme koitti vasta iltapäivällä.



C.I.B & FI & EE & LT MVA Doctor's Special Viva Estrellita "Lulu"



Matkassa mukana olivat Miisun junnupoika Morris ja kaksi hänen kasvattiaan Kitty sekä Linnea (josta tuli Suomen Muotovalio) omistajineen. Reissu oli taas kerran riemukas ja seuraavaa reissua voisi jo alkaa suunnitteemaan.



(vas. Lulu, Morris, Kitty ja Linnea)



Tasan 6 vuotta aiemmin Lulu tuli samaisessa Lahtihallissa Suomen muotovalioksi.

Tässä kuva kaksi vuotiaasta pikkusöpöläisestä:

Tiskirätti puudelilla kiitos! (ja laukku sny:ltä)

Olen valottanut seulan. Minkäkö kuvan, no villakoiran tietysti!

Itse asiassa sain siihen A4 kokoiseen pikkuseulaani mahtumaan vierekkäin sekä siluetin ja myös yksityiskohtaisemman "varjon" minkä voi painaa siluetin päälle.

Koulussa oli siis viime tiistaina ihan kivaa, koko päivä kun hurahti painopuuhissa.

Väri ei vaan vieläkään ole sormistani lähtenyt, toivottavasti joskus.

Ja tein siis mm tiskirättejä, jotka kaikki 10 tuossa vieressä nököttävät. Oma lempparini alla.

Seulaan päätyi kasvattini Romeon kuva, mitä muokkailin hieman kuvankäsittelyohjelmalla. Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, varsinkin kun olen näin aloittelija vielä. Syksyllä luvassa kankaanpaino 2, ties mitä sinne keksitään...

Tässä nuo kaikki "mahdollisuudet" mitä seulastani saan irti. Eli ylhäällä vasemmalla siluetti, ylhäällä oikealla ne varjot, ja alhaalla molemmat painettuna päällekkäin.

Puudelit sekaisin. Pentulakanaan tekemäni kokeilu...

;) SOOL = "Suomen opettajaksi opiskelevien liitto" lähetti uudelle jäsenelleen haalarimerkin
(allekirjoittaneen ensimmäinen, eikä kyllä ole haalariakaan vielä).

Ja sitten, last but not least, Sny yllätti!

Täysin. En odotellut vielä aikoihin tämän kuun pakettia, eikä sitä toki tullutkaan vielä, vaikka niinkin jo luulin ennenkuin kortin luin (söpö muuten).

Snyyni on siis ommellut minulle tälläisen sievän laukun, siinä on sisätaskut ja kaikki.

Tositoimiin tämä laukkunen joutuikin välittömästi, sillä sisään sai hyvään säilöön värjäyksen tilkut jotka pitäisi järjestää pian portfolioon. :) Käsitöitä tulee jatkossa sisältämään, sillä niistä keskeneräisistä ei täällä ole pulaa ehei. ;)

Kisuja taas :)

Päästiin siskon kanssa tänään katsomaan viikonvanhoja villispoikia <3

Puudelipojat olivat saaneet työnimikseen Martin, Magnus, Mille ja Mats.

Tälläisen "ikuista pentukuumetta potevan" ei kyllä kannattaisi moisia otuksia mennä katsomaan, ei edes tälläisiä tuhisevia möykkyjä. :D 

Mitäköhän tapahtuu kun poitsut vähän kasvavat ja komistuvat, uskallankohan enää ollenkaan mennäkkään.

Ja sieltä mentiin iki-ihanien kissanpentusten luokse. Rasavillit söpöläiset olivat kahdessa viikossa muuttuneet huimasti. Nyt syötiin jauhelihaa, kiipeiltiin vieraiden farkkuja pitkin ja mau'uttiin kilpaa. Tässäpä pentupäivän kuvasatoa:



Paljon olen kaikkea tehnyt, mitään en tosin ole saanut valmiiksi...

Kevät on ollut touhua täynnä, paljon (=liikaa) on tullut tehtyä kaikkea ja vielä vähän lisää kaikkea.

Koulussa harrastetaan "harjoitustöitä", joita siis pursuilee täällä joka ainoasta kaapista.

Millainenkohan show siitä sitten kuukauden päästä syntyykään kun kaikki tilkut ja tilpehöörit pitäisi järjestää ties millaisiin sieviin portfolioihin...

Hirvittää ajatellakkaan moista! ;)

Tänään intouduin sitten näitä enemmän ja vähemmän keskeneräisiä käsitöitäni kuvailemaan, tässäpä näitä tulee:

KANKAANPAINAMINEN:

Värikartta kankaanpainoväreillä toteutettuna...



Sabluunapainantaa, tietenkin tassuja... ;)



Tässä seula kuvioitu maalarinteipillä. Alla oma lempparioksani. :)



KIRJONTA:

Tästä on kyllä tullut ihan salaa ja yllättäen yksi uusi suosikkini! Vaikkakin uusi perheenjäsen, Bernina, saattaa olla osasyynä virinneeseen ompeluinnostukseeni. ;)



Katoavalle materiaalille tehtyä koneparsintaa, eli tässä on siis pelkkää lankaa... ;)





Värjäyksessä tekemäni puudeli
sai nyt konekirjonnanharjoituksen myötä vähän liikettä.



Tässä puudelssonia aloitettu, käsinkirjontaa siis.
Taustan olen itse huovuttanut, nuo epämääräiset beiget möykyt on villakoirankarvaa.
Ja sitten koukerot koneparsintaa liukuvärjätyllä langalla.

 Innostuin alikeompelusta sen verran, että tekaisin muutaman heijastimen lahjaksi.

NEULOMUKSIA YM. :

Ikuisuusprojektiksi muuttunut kangaspuilla kutomani huivi.
Hapsujen pyöritys enää kesken, ei ole kolmeen kuukauteen edistynyt yhtään...

Keskeneräisiä virkkausprojekteja, mm. pari huivinalkua.

Neulonnan kurssille tekemäni kirjoneulelapanen (elämäni eka kirjoneule),
ja tuolta parilta puuttuu edelleenkin se peukalo.

Samaiselle neulonnan kurssille nyt viikonloppuna tehty sukka.
Kuvioon olen täysin hullaantunut, Rinsessaa, varmasti tungen sitä jokapaikkaan.
Ja tälle teen kyllä parin, viimeistään sitten syksyllä.
Niiiin, ja lankahan on siis ihan itse värjäämääni, aika kivaa, eikö! :)

Luentoneuleenani tällä hetkellä tuloillaan (hitaasti) Baktus-huivi.
SNYyni lähettämästä ohjeesta ja ompahan lankakin tuolta salaiselta ystävältäni.

Huopikkaat huopikkaat... No okei, äiti neuloi melkein kaikki lappuset,
mutta mää kursin ne kasaan ja pistin vielä koneen pyörimään. ;)

Lapaset on kylläkin ihan mun itseni neulomat,
vaikkakaan eivät mulle itselleni
(eivät tosin menneen kuvassa pelleilevälle siskollenikaan)

Ei täältä tämän enempää löytynyt... ;)