Saksia ja pipo (taas)

Lulun turkinkasvatusprojekti etenee... 
Ensimmäinen koirani on jo 7 vuotta ja 8 kk vanha, joten veteraanikehien pitkällinen odotus loppuu pian.
Ja nyt jo jännittää... :)
Alunperinhän piti siis odottaa kesäkuulle, mutta nyt tuntuu, että saatammekin siirtää ensiesiintymisen (tai siis comebackin) jo huhtikuun Lahden näyttelyyn.

Pesuvälin olen pitänyt varsin lyhyenä, mutta kuitenkin sitä saksittavaa aina löytyy. 

Ennen:

Jälkeen:

Myöskin Messarista ostamani sakset näkyvät kuvassa, hyvin toimivat!
Ensimmäiset käyrät sakseni, ja tykkään kyllä kovasti. Harjoitusta tosin kaivataan vielä hurjasti, mutta pikkuhiljaa sitä toivottavasti kehittyy.

Loppukevennyksenä Anniinan (Nurjan kääntöpuolella) toivoma paranneltu pipoviritys, valekorvilla... :D

Kaulurin pituuden testausta...

Sovitusvaihe 2:ssa havaitsin, että pipo oli Somalle liian suuri. Uhriksi vaihtui siis Lulu.

Lanka oli ainakin mieluisaa, Novitan Wool ja Pehmovauva yhdessä.

Lopulta sai havaita, että pipo on ihan liian suuri Lulullekin, mutta hauskalta se ainakin näyttää...

Täytynee tehdä muutoksia kunhan kerkeän.

Reissuni Tallinnaan...

Käytiin loman alkamisen kunniaksi Tallinnassa. Heti alkuun otettiin suunnaksi K.A. Hermanni 1, Karnaluks (itse en ollut ennen käynyt).

Paikka oli kyllä ensikertalaiselle melkoinen järkytys jopa. Kuinka sitä tavaraa voi olla niin mielettömästi! Ja kun luulee "että nyt se loppui" niin ehei paikkahan jatkuu vielä puolella...
Sekavien fiilisten ja muiden osatekijöiden johdosta (mm. molemmat neulonnan opettajat saapastelivat lankaosastolla vastaan) "saalis" jäi varsin vaisuksi.
Lankamoponi ei edes keulinut, saati karannut lapasesta.

Tummansinisestä langasta (50% bambua) ajattelin tehdä neulekonetyönämme olevan villapaidan, toivottavasti se nyt ajaa asiansa. Leveästä heijastinnauhaostoksesta olen kyllä mielissäni, nyt saavat tytöt kivoja heijastinkuvioita vaatteisiinsa.

Virukeskuksessa huomion kiinnittivät melkoiset valoviritelmät, kuten apteekin sydän, ja aulan korkea kattospekstaakkeli. Muutenkin oli monissa paikoissa koristeltu valoin ja hienolta näytti.

Syötyämme vanhassakaupungissa lampaankaretta (ylihyvää nam!) suuntasimme kohti hotelliamme Tallink Spa & Conferenssia missä pääsimme lillumaan ja saunomaan.

Allasosasto oli pieni, mutta ihan riittävä yhden illan uiskenteluun. Ja kuuluihan myös ulkoallas varustukseen, oli kyllä jännä kun vesi oli lämmintä mutta tukka jäätyi kun illalla oli niin kylmä. ;)

Lauantaina kerkesin kuitenkin hieman kohentaa lankaostoksiani. Anniinan neuvomasta kaupasta Sadamarketin 2 krs. löytyikin varsin ihanan värisiä tapauksia...

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi mieleen lumi, sen paljous ja hurjassa kunnossa olleet jalkakäytävät! Loppuhuipennuksena paluumatkalle sattui vielä niin kova tuuli, että allekirjoittanut luuli jo kuolevansa. Minä kun en uskalla mennä edes vuoristorataan... ;)

Takaisin mennään, mutta vasta kesällä...

Extreme makeover "Ossi" edition

Soman poika Ossi kävi eilen trimmissä. Ja koska edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo 3kk tuli eteisessä melkoinen tursake vastaan. 

Juuri takkuaikaan astunut murkkupuudeli on melkoinen näky jo kuukauden jälkeen, mutta neljännesvuodessa tilanne kerkeää kehittyä melkoiseksi!

Ei siinä muu auttanut kuin pesuun vaan rohkeasti...

Ja pitkällisen (& osin tuskaisen) föönisession tuloksena teinipojasta kuoriutui melko hupaisa pörröinen pumpulipallukka.

Saksimista riitti liianksikin asti, kun ei sitä reilua 3 cm kerralla napsita pois... 

(nimim. millinpituista karvasilppua edelleen silmät pullollaan)

Poika käyttäytyi kuitenkin kuin mikäkin pro ja aikuismaisesti jaksoi koko 3½ tunnin session.

Melkoisen sievä tapaushan Ossi on, kun kaiken ylimääräisen karvan oli ensin karsinut pinnalta pois.

Keväällä mennäänkin sitten ekoihin oikeisiin näyttelyihin, ja tätä kasvattajatätiä jänskättää jo kovasti... :)

Ossi on kyllä lähes täydellinen kopio äidistään. Samaa näköä löytyy niin paljon, että välillä sitä meinaa itsekkin erehtyä.

Mitä pienet edellä niin sitten isot perässä, vai kui se oikeesti meneekään... ;) 

No, tänään kävi sitten Ossin isoveikkakin hakemassa timmin trimmin itselleen.

Melkoinen jötkäle Onskula Bonskulasta on kasvanut, on ihan kääpiön ja keskarin rajoilla.

Tämänpäiväinen tapaus oli huomattavasti helpompi ja nopeampi, trimmiväli kun on pysynyt tasaisena ja tiheänä.

Omistajien sanoin "täytyyhän Onnin säilyttää maineensa Matinkylän komeimpana koirana"... ;)  

Kuvaa en herrasta kerennyt napata, mutta ensi kerralla sitten.

Pipoja ym. omille ja toisten koirille...

Pitkän viikonlopun ansiosta sain ystävien tilaaman koiran villapaidan varsin nopsasti valmiiksi (aloitin vasta keskiviikkona, ja sunnuntaina oli kaikki langanpäätkin päätelty, wuhuu!).
Puvun tuleva omistaja on vain 1,4 kg painoinen venäjän toyterrieri "Penni".
Omistajan toiveena oli yksivärinen palmikkoneulevaate, mutta jotenkin vaan houkutteli liikaa olla yhdistämättä heidän ostamia lankoja. Eikä tullut edes palmikoita, kun koulussa neulonnan opettaja meni esittelemään piilokirjoneulehässäkkää millä saa raidoista ruutujen näköisiä, niin pitihän sitä kokeilla...
Käytännössä siis tuosta punaisesta raidasta on nostettu neulomatta yksi silmukka koko tuon harmaan raidan ajan, milloin venynyt silmukka muodostaa pystyraitaa (kuva on siis väärin päin...). :)

Pikkuruisella Pennillä on ohuiden tikkujalkojen lisäksi todella ohkaiset pystykorvat, ja niitä suojaamaan haluttiinkin pipo, joten pitihän semmoinenkin sitten kehitellä. Malli tähän, kuten myös paitaan on ihan vaan omasta päästäni.

<----- Tuossa se ny on, koko komeudessaan, tosin Laikku niminen pehmokoira ei kyllä tee luomukselle oikeutta! ;)

Ja kun vauhtiin pääsee ei ole kovin helppoa lopettaa, ja niin sitten tulikin Linnanjuhlia katsellessa väsättyä pipo myös tuolle omalle Somalle. Tästä tuli kyllä ihan liian pieni, mutta prorotyypiksi on välttävä. Uusi, parempi, hienompi, lämpimämpi ja pehmeämpi on jo tekeillä...

Niin ja minuun on taas iskenyt mieletön tupsuintoilu... Kyseiset pipot saivat ihanat pikku-tupsut, ja järjestimpähän tänään koulussakin kässäDEMOssa melkoisen TupsuShown. Pitkin luokkaa lentelivät tupsut ja hapsut, villiä menoa! ;)

Blogini eka teksti :)

Tulipahan tämä blogikin vihdoin perustettua, puhunut olen jo pitkään "että pitäis pitäis"...
Viimeistään kennelini kotisivuongelmien takia (uusia päivityksiä ei voi tehdä, enkä vielä jaksa tehdä kokonaan uusia) rupean täten bloggaajaksi.

Blogissani infoan siis lähinnä omien koirieni (ja toki myös kasvattieni) saavutuksista, kommelluksista ja yleisestä olemisesta.
Toki mukaan mahtuu myös rutkasti käsityöhömpötystä, opintojen kulun seuraamista ja toivottavasti sillointällöin muutama valmiiksi asti ehtinyt työkin. :)

Ajattelin tähänkin jo yhden työn liittää, ja kaukaa asti sitä pitikin etsiä... Lokakuussa sain vihdoin valmiiksi 2 vuotta puikoilla odottaneen koiran villapaidan. Kuvassa paita on Soman päällä, mutta siitä tuli kuitenkin hieman liian iso, joten käyttöoikeus siirtyi Lululle...