Tarto KV x2

Tässä muutamia kuvia taannoiselta Tartonreissultamme. :) Menestys ei ollut seurueellamme päätähuimaava, allekirjoittanutkin joutui molempina päivinä tyytymään PN2 sijaan. Takaisin Helsinkiin matkusti kuitenkin kaksi uutta Eestin muotovaliota, Onnea Pihla & Jouka sekä Raakel & Kitty. :))

Fannin saldona siis 2x vara-cacib ja 1x eestin serti, arvostelut luettavissa "Uutisia" sivulta...

Kaupunkina Tarto on äärimmäisen kiva, suuret talot, hienot puistot ja jotenkin mahtava tunnelma koko kaupungissa. Harmi kun kameraa en pienelle vanhankaupungin kierroksellemme mukaan jaksanut ottaa...

Kesällä voisi kyllä suunnitella kyseiseen kaupunkiin uutta reissua, ihan vaikka ilman koiriakin (tai sitten ei) :D



Nuortenluokan nartut. Fannin takajalasta hyvin näkee kuinka "kivat" tuulettimet kehien yläpuolella pörräsivät. Siinä tuntui tupsuttaminen melkeinpä turhalta...

Fanni lauantaina ennen kehää. Täytynee vielä omia seisotustaitoja hioa, ettei tälläinen otos jää lopulta siksi parhaaksi. ;)

Kuvista ja matkaseurasta suuri kiitos Raakelille ( Aprikoosia villaa blogista)!

Nyt on jo jännitys keskitetty ensi viikonlopun Messariin ja 2x voittaja-koitokseen.

 Ja täytyy nyt vielä täälläkin hehkuttaa Soman hienoja tuloksia lonkka- &kyynärkuvauksista. Käytin sen röntgenissä kuun alkupuolella, ja hieman jännitin että ovatko nivelet vielä samanveroiset kuin nuorella koiralla, Soma kun on jo 6v. Mutta olivathan ne, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Samalla tarkastettiin myös silmät uudelleen ja edelleenkään ei mitään löytynyt.

Soman poika, kasvattini Vivarie's Little Joylifter "Ossi" kävi myös silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa, ja sai terveen paperit. :)

Koiramaista toimintaa

Melkein on taas kuukausi edellisest postauksesta kerennyt kulumaan. Näiden neljän viikon aikana on sattunut jos jotakin, tässä nyt kuvakooste joistakin häpeningestä... ;)



Soma hienona agikauden avajaisissa



Agility on taas alkanut.
Lulua en enää uskaltanut mukaan ottaakaan, se kun ei osaa ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan riekkuu niinkuin kakarana, ja sitten on paikat seuraavana aamuna jumissa. Soma taasen on oikein innoissaan, ja tuntuu muistavan esteet todella hyvin, vaikka taukoa on useampi vuosi!

Jännänä "uutuutena" on keppien opiskelu/mieleen muistuttaminen verkkojen avulla. Koira suorittaa esteen todella omatoimisesti, kujaa pitkin, eikä tarvitse huolehtia edes siitä sisääntulosta. :)

Itse käyn harkoissa katsomassa sekä Soman suoriutumista, että ohjaajamme Mirjamin (kennel Celesterling) uusinta pentua. Ihanainen ja niin lupaava Odette on aivan äärimmäisen hurmaava vaikkakin välillä niiiiin tuhma, mutta pentujen kuuluukin olla. Harkat ovat kahden viikon välein, joten pentu tuntuu kasvavan ihan huimasti aina sillä välin.


Rakkaat kasvattini Lily ja Romeo kävivät trimmissä.

Lilyllä on välillä aivan samanlaisia ilmeitä kuin mummollaan Lululla. Oli hauskaa seurata Kirkkonummen puudelikaksikon touhuja taas koko päivä. :) Ullan koirat ovat niin kilttejä, iloisia ja hyvin hoidettuja.

Sitten tänne tuli trimmiin villakoira-cottonmix, pahemmassa kunnossa kuin olen ikinä ainuttakaan koiraa nähnyt, saati trimmannut.

Takkuja oli kaikkialla, varpaanväleistä aina naamaan! Ainoastaan päätä ja korvia oli ilmeisesti harjattu, ja ne sitten kynimiseltä säästyivätkin.

Siinä sitten aluksi ihmeteltiin että mitä sen kanssa pystyy tekemään. Turkki oli huovuttunut noin puolen sentin päähän ihosta, ja sen sai "kuoria" yhtenäisenä mattona koirasta pois. Naurattanut ei kertaakaan, itkeä meinasin sensijaan monestikin.

Lopulta sieltä kaiken sen huovan alta kuoriutui ihan söpö ja paljon iloisempi veitikka. Saipahan uusi 13mm jättävä teräni kunnon tulikokeen, tätä urakkaa voi nimittäin kutsua jo "tositoimiksi".

Koiralla oli keskarin pää, tai jopa isompi, mutta runko oli huomattavasti matalampi kuin meidän kääpiöillä, vaikkakin vankempi ja pdempi.

Muistuttaahan se etäisesti villakoiraa, ainakin näin takuttomana. :)

Viikko sitten kävimme siskoni kanssa katsomassa Miken ja Tinkan vauvoja Doctor's Special- kennelissä! Nämä ovat ensimmäiset Vivarie's koiran jälkeläiset, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan. <3 

Vasemmalla oleva pikkuinen tyttö jäänee toyksi. Oikealla poika, näiden kahden lisäksi pentueessa on vielä toinen tyttönen. :)

Pennut olivat aivan yhtä rauhallisia kuin isänsä. Vähän erilaista kuin mitä yleensä odottaa neliviikkoisilta kakaroilta.

Loppuun vielä kuva Somasta. Ensilumi satoi jo tänne Helsinkiinkin, ja näin paljon on tuo nuorempi koira muuttunut kuudessa vuodessa. :D

Nyt odottelen Fannia saapuvaksi, sen kanssa lähdetään Tartoon hupimatkalle hyvässä seurassa. Siitä sitten myöhemmin kuvia ym tunnelmia etelänaapuristamme...

Sisustusinnostus

Jostain mysteerisestä lähteestä on minuunkin tarttunut pienimuotoinen sisustusinnostus. Hyväkin sinänsä, ettei ole kovin suuri, kun sisustettavaa on lähes täsmälleen 20m2. ;)
Osittain on toki vaiheessa vielä, mutta suurimmat "linjamuutokset" on tehty. Meinaa lähinnä sitä, että sänky joka on kymmenen vuotta ollut samassa nurkassa on siirtynyt huoneen poikki ikkunoiden eteen. Sängyn vaihtoi paikkaa askartelu/ompelupöytäni kanssa, ja tulos on mielestäni oikein kiva. Muutenkin huonekaluja siirtelin ja vaihtelu kyllä virkistää.
Korosteväriksi lisäsin aniliininpinkin, seinät kun ovat sut pliisun vaaleansiniset ja kalusteet valkoisia.

 Järjestystä muuttamalla sain mahdutettua myös "lukunurkkauksen" huoneeseeni. Nojatuoli on oikeasti vihreä, mutta olen sen vanhalla pöytäliinalla verhoillut uudelleen. ;)

Yllä kuva myös uudesta verhojen kiinnityksestä. Ihan vaan simppelisti muutamaa sopivan sävyistä silkkinauhaa sidottu ja päät leikattu reilusti pitkältä viistoon, milloin kihartuvat helpommin.



Yöpöydän lamppu on äidin hylkäämä, oikein nätti ja simppeli ja makuni mukainen. Tuunasin sitä kuitenkin melkoisesti keksittyäni aniliinin. Eli kieputin varjostimen vekkeihin ohuehkoa silkkinauhaa, jolloin raot ja sisus näyttävät pinkeiltä. Vasta työn valmistuttua tajusin, että naru värjää valon punertavaksi. Valo on myös huomattavasti pehmeämpää, mutta käytän sitä lähinnä siihen että näen muuten pimeässä huoneessa kävellä ovelta sängylle. Ulkonäkö siinä nyt kuitenkin on tärkein ja se miellyttää itseäni kovasti.

Yöpöydän päälle sain juuri ja juuri järkevästi mahdutettua suuren kehyksen, joka on jo reilun vuoden odottanut sopivaa kuvaa sisuksiinsa. Reunalle viritin Lulun keväällä ansaitseman ROP-veteraani ruusukkeen villakoirien 50-v erikoisnäyttelystä, se kun sattuu olemaan niin kaunis ja aivan täydellisen värinen huonettani ajatellen. :)
Aukko oli kuitenkin niin suuri, etten löytänyt mitään, niin piti sitten piirtää, tarpeeksi suurta paperia kun onneksi laatikoista löytyi. ;)
Rakas Luluni päätyi malliksi ja itsekin olen kuvaan tyytyväinen, piirtäessä vielä kun pystyy kätevästi haivyttämään tekemänsä virheet ja "siloittelemaan pintaa" saksiakin tarkemmin. Vaikka, täytyy sanoa, että villakoiran karva on varsin rasittava piirroskohde, ei sieltä helpoimmasta päästä. Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu. :)

Tehtävänä olisi vielä trimmauspöydän ja kaiken sen äärettömän trimmaamiseen liittyvän tavaramäärän siirtäminen huoneeni puolelle. Tähän asti kun koirien leikkely on tapahtunut aulan puolella. Alakertaan leijailevista karvatupoista  on vastaanotettu jo niin paljon reklamaatioita, että täytyy kokeilla josko ne tulisi kiltimmin siivottua omasta nukkumatilastaan.

Asiakkaiden siirtyminen neutraalista aulasta meinaa myös lisäpainetta pitää huone jatkuvasti säädyllisessä kunnossa, mikä mielestäni on lähinnä pelkästään positiivista. :)

Seuraavaksi voisin esitellä uusiutuneita taulujani tarkemmin. Niistä suurin osa on ottamiani kuvia puudeleista tai luonnosta, ja loput lyijykynäpiirrustuksia...

Näyttelykesä ohi...

En vaan ymmärrä miten se meni niin nopeasti, kesä siis! Ja taas on syksy ja joutuu palelemaan. Höh...
Näyttelyllisesti kesä oli Fannipainotteinen. Lulu pääsi "lomalle" menestyksekkään Eestin Voittaja-näyttelyn jälkeen.
Lulu keräsi sieltä jo kolmannen veteraanivoittaja-tittelinsä. Ja onpa allekirjoittanut vihdoin muistanut hakea Veteraanivalion arvoakin Lululle, josko se joskus vielä vahvistettaisiin.

Tallinnan näyttely oli kiireinen. Ekaa kertaa mukanani oli omia koiria kolme (huimaa), mutta onneksi pikkusisko lähti mukaan ja esitti meidän mummelin onnistuneesti kehässä. Juniorit jäivät minulle. Ja Fanni pärjäsikin loistavasti, taskussa nyt myös Eestin juniorivoittaja 2012 -titteli. Mikke tarvitsee vielä lisää massaa, muuten meni silläkin oikein hienosti ekassa näyttelyssä.

Myös matkaseuralla meni upeasti. Fannin ja Miken isästä Morriksesta tuli Kansainvälinen muotovalio! Onnea! :)

(vas. Fanni, Kitty, Morris, Selene, Mikke ja Lulu)
Fanni EEJW-12, Morris EEW-12 ja vika cacib joten pojasta tuli C.I.B. ja Lulu EEVW-12.



Kotona Fanni sai voittomansikoita, mansikkakakkua ja mansikkaskumppaa. ;)

 Kotimaan geimeissäkin kerettiin muutamaan otteeseen käymään, vaikka kesätyöt harrastusta haittasivatkin. Fannin menesty ei kotimaassa aivan niin loistavaa ole ollut kuin ulkomailla. Vaikkakin neljän perättäisen erinomaisen ja SAn (sertinarvoinen) putki on sekin ihan hieno. Varasertejä on kertynyt kaksi, oikeita ei (vielä) yhtään. Josko sitten ensi vuonna tärppäisi. Toivottavasti.
Koiraan ei kyllä voi olla kuin tyytyväinen, sen kehitys on ollut huimaa. Käytös parantunut ja esiintyminen onkin lähes aina erinomaista. Kumpa esittäjäkin kehittyisi samaa tahtia.
Näyttelyarvostelut löytyvät "Uutisia" välilehden alta, kuvien kera.


Fanni 13 kk, Forssassa PN2 vara-sert...

Nyt on katse taas lahden toiselle puolen. Tämän vuoden puolella keretään vielä kerran Eestissä käymään.

Menneen vuoden unohtuneita käsitöitä, osa 1.

Niin...
Meinasi jo koko blogeilu taas tympiä.
Ja toisena vaihtoehtona mielessä on pyörinyt blogin täysipainoinen valtuutus pelkästään kennelin kotisivuiksi.
No kun nyt mitään kenneltoimintaa (/muutakaan koiramaista) ei ole hetkeen tiedossa, läväytän ruudulle arkistojen kätköistä käsititä.
Nämä ovat siis kaikki kesän/syksyn aikana valmistuneita kouluun liittyviä juttuja. Jotkin ovat vielä opettajilla tarkituksessa ja joitakin en kehtaa esitellä edes. ;)

Alla oleva laukku on kirjonnan kurssityö. Ihan nätti, mutta ennen käyttöönottoa pitää vahvistaa pohja vielä. Ja nuo kahvat täytynee vaihtaa, tuskimpa mitään avaimia raskaampaa muuten uskaltaa kassissa kuskata. :)

 Kukat tehty ihan perus ompelulangalla, vapaalla konekirjonnalla (ts. koneparsinta).

Kankaat jäivät yli vaatetuskurssilta, joten nyt olisi sitten yhteensopivat, paitsi etten varmaan niitä vaatteita kyllä tule pitämään. Kurssi oli niin kamala, että jo kankaan näkeminen saa huonolle tuulelle. ;)

Sitten, murheenkryyni numero kaksi. Siis ykkönen oli se vaatekokonaisuus, laukun tekeminen oli oikein kivaa ja sujuvaa.

Neulepaita. Elämäni ensimmäinen sellainen. Yhdistettynä neulekoneen pakolliseen käyttöön, ja täyteen tietämättömyyteeni kaavoitusasioissa, lopputulos on jopa yllättävän hyvä.

Mikä vielä ihmeellisempää, olen jopa käyttänyt tätä. Lanka on aivan super pehmoista bambusekoitetta, ja vielä mielestäni tuollaista käytännöllisen väristä, niin on tullut välillä pidettyä.

Villapaidaksi tämä on suht vilpakka, väljän mallin, lyhyiden hihojen ja sen langan takia, mutta eipä haittaa.

Hihat tein käsin, ja ne on istutettu, kahdesti. Ensimmäinen yritys ei rouva opettajalle kelvannut...

Hihoissa on myös pieni pitsikuvio, jota oli tosi nopea neuloa, ilman sitä olisi ollut liian tylsää jo tehdessä.

Ensimmäinen on aina vaikein, eik niin, toivon ainakin. :D

Sitten vielä odottaisi ne lukemattomat huovutustyt, joita on ollut niin ihanaa tehdä! Taidan kuitenkin kirjoittaa niistä ihan oman juttunsa, kun tämä on näin ikävä, ettei mene fiilikset villoistakin. Syksyn harjoittelukin oli ja meni, käteen jäi paljon ajattelemisen aihetta ja muutama kuva. Ne postaan myös ensi kerran huopa juttuun, kun me oppilaiden kanssa kerran huovutettiin. :)