Kesäpäivänä kuvattua...

Ziva, Abby ja Mikke 3½ vk vanhoina uudessa aitauksessaan.

Blogi on ollut jo 10 päivää hiljaisena, ja siinä ajassa pennut ovat kasvaneet ihan älyttömästi.

Tässäpä kuvia joita tuli eilen napsittua.

Sunnuntaihan siis oli eka hellepäivä aikoihin, ja siten myös pennut pääsivät ekaa kertaa nurtsille temmeltämään.

Kolmikko oli valtavan reipas, eikä uutta maastoa oudoksuttu lainkaan.

Huomennahan siis tulee täyteen jo 4 viikkoa syntymästä, aika on mennyt aivan liian nopeasti!

Mikke iskee silmää, kunnon pelimies

Soma päästää myös Lulu-mummin hoitamaan pentuja.



Abby

Ziva.

Nyt pennut harjoittelevat jo haukkumista ja murrrrrisemista.

Abby ja Mikke leikkivät

ps. edellisestä "kässä"-postauksesta näkyy olevan iäisyys, mutta olen minä jotain pientä väkertänyt. Kenties joskus jaksan kuvatakin ja esitellä myös täällä... ;)

Valloittavat vauvamme

Pentujen silmät aukesivat alkuviikosta. Heti maanantaina pikku-Ziva, tiistaina (2 viikkoispäivänä) Abbyllä ja viimein eilen Mikkekin päätti liittyä näkevien riemukkaaseen joukkoon.

Pennut pääsivät hieman haistelemaan ulkoilmaa, kun hetken paistoi aurinkokin. Pikkuiset ovat niin ihania ja söpösiä ja kasvavat kovin hurjaa vauhtia!  :)

Villakoirien Erikoisnäyttely

Lauantaina vietimme super kuuman päivän Aurassa (Turun lähellä) Villakoirien eikoisnäyttelyssä. Koiria oli ilmoitettu todella paljon, ahp kääpiövillakoiriakin oli huimat 49!

Samassa autossa matkasivat Susan ja Lulu, Nelli ja Brownie sekä Raakel ja Kitty.

Browniella oli edessä elämänsä eka näyttely, samalla poika mitattiin keskikokoiseksi ja vaihdettiin vielä punaiseksi.

Komea poika voitti junioriurokset, sai ERIn ja SA sekä varasertin.

Keskikokoinen villakoiranarttu Kitty oli upeasti narttujen paras (lopulta VSP) saaden myös ensimmäisen sertinsä.

Ja sitten olikin meidän pikku-mummelin aika...

Lulu siis kisasi veteraaniluokassa, missä oli toinenkin Doctor's Special puudeli. Helteestä huolimatta Lulu jaksoi olla iloinen oma itsensä ja saikin ERIn ja SAn ja voitti luokkansa.
Tuomari tykästyi tytsyyn melkoisesti ja tulikin sanomaan kuinka on niiiiin "Superrrrr temperament"! :)

PN-kehässäkin pääsimme jatkoon ja pian havahdun tuomarin kättelyyn, me olimme voittaneet nartut!
Väliin onneksi kasvattajaluokat, joten kerkesimme juomaan. Puudeli parat, kehät kun olivat asfaltilla, jonka lämpötila lähenteli tuhatta ja miljoonaa... Tuomari onneksi juoksutti koiria niin vähän kuin mahdollista ja kirjoitutti arvostelun varjossa.

Rotunsa parasta veteraania ei tsekkiläinen tuomarimme kauaa miettinyt, vaan ruusuke suoraan Lululle. Heti perään se varsinainen rotunsa paras -kisa, missä voittajaksi selviytyi nuori punainen uros.

Päivä oli rankka niin koirille kuin omistajillekin, ja olin oikein ylpeä Lulusta joka jaksoi vielä BIS-veteraani kehässä juosta. Pikkuinen mummeli ei menossa muille veteraaneille enää pärjännyt, mutta kovin olivatkin komeita kanssakilpailijat! Onnea kaikille erkkarissa pärjänneille! :)

Ai niin, Susan osallistui elämänsä vikaa kertaa erkkarin junnuihin, ja tulikin toiseksi... ;) Koirana Raksun Kitty-söpöläinen. Me olimme Lulun kanssa samaan aikaan kehässä, joten en mitään nähnyt, mutta kuulemma oli mennyt oikein kivasti.

Pitkä päivä, mutta onnistunut! Eiköhän me joskus taas uudestaan lähdetä (vaikkakaan tuskin enää asfaltille jalkoja polttamaan)...

Pennut poseeraa...

Jos vain poseeraisivatkin kiltisti. Huoh! Miten voi olla vielä sokeiden ja kuurojen pentuleiden kuvaaminen näin vaikeaa. :D Minulla sentään on täyskoulutettu sisko avustajana, ja siltikin pennut onnistuvat aina heilauttamaan itseään, ja taas kuva tärähtää.

Onneksi on dikikamera. Sellainen meille hankittiin alle viikko ensimmäisen koiran Lulun hankkimisen jälkeen. Järkkäri tuli taloon ensimmäisen pentueen aikoihin.

Välillä saan kysyviä ilmeitä kun kerron napsineeni muistikortin päivässä täyteen (200-400 kuvaa). Mutta totuushan on, ettei niitä hyviä tuollaiseen määrään mahdu kuin parisenkymmentä ja loistavia vain muutama. Joten naps naps, harjoituksia jatketaan.

Kohtahan se kamera vasta alkaakin laulaa kun vaavit saavat simmunsa auki ja rupeavat söpöiksi karvapalleroiksi. :)

ps. pennuilla ikää jo 9 päivää... :)

Koiranäyttelymatkamme Tallinnaan ja kuvia vauvoista

Tehtiin viime viikonloppuna reissu Tallinnaan, missä järjestettiin sekä Eestin Villakoirakerhon erikoisnäyttely että Eestin Voittaja 2011 näyttelyt.

Lauantaina Lulu oli hienosti Rop-vet ja Bis2-vet, vaikka kuumuus oli jotain aivan kamalaa. Kehässä kukaan koira ei juossut kunnolla, sen verran paistoi aurinko (todisteena punottava iho).

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa se varsinainen koitos, Voittaja näyttely. Kasvattini Ossi oli ekassa näyttelyssään, ja melkoisen massiivisten turkkioperaatioiden (=yli kymmenen tuntia: selvittelyä, pesua, ja taas pesua ja föööööönausta, ja saksimista ja hipsuttamista) jälkeen tuloksena oli kuin olikin se titteli ESTJUNW-11

Lulu oli ainoa veteraani, ja koska erinomainen käteen napsahti sai Lulu täydennystä tittelirivistöönsä. Eestin veteraanivoittaja 2011 siis plakkarissa myöskin.

Mukana ja suurena apuna oli Pihla, jonka Jouka-Matti (musta keskikokoinen villakoira) oli upeasti paras junioriuros molempina päivinä, ja sai myös Juniorivoittaja 2011 tittelin.

Aivan yksin emme tytsyt matkaan lähteneet, vaan samassa hotellissa asustivat myöskin äitini ystävättärensä kanssa. Eeva-Liisa saikin toimittaa virallisen doupingjäsenen virkaa, Pihlalla kun oli varvas murtunut ja minulla muuten vaan jalat reistaavat aina.

Matka oli paitsi antoisa myös mukava (toki myös erittäin raskas) ja äärimmäisen aurinkoinen.

Kuvia reissusta lisään kunhan niitä saan...

Ja sitten, ne pennut.

Eihän kolmikkoa meinannut tunnistaakaan muutaman päivän jälkeen. Mikke on jo yli 300 grammaa ja tytötkin tulevat hyvin perässä. Nenut ovat jo mustuneet ja liikkeissä on voimaa. Tänään leikkasin pikkuiset kynnetkin kun olivat kasvaneet.

Meidän pennut ovat oikeita mestareita löytämään mitä hassumpia asentoja, tässä muutamia mistä on keretty kuva napsaisemaan... :)

Tässä kuvassa näkyy pentujen väriskaala varsin hyvin. Vas. Mikke, keskellä pikku-Ziva ja oik. Abby. 

Päivänvanha kolmikko

Otsikossa kaikki oleellinen... :)

Pienet ja reippaat pennut ovat tyytyväisiä ja hiljaisia, ja mikäs onkaan Soma-emon hellässä huomassa ollessa. Ruoka maittaa niin emälle kuin pennuillekin. Uni maittaisi minulle, mutta taidan tyytyä tirsoihin, ja vahtia pentuja vielä. Vaikka varmasti osa huolehtimisesta johtuukin kokemattomuudesta, on mielestäni parempi olla turhan varovainen kuin liian huoleton.

Lisää tietoa pennuista ja vanhemmista saat  "Pennut 2011" osiosta.
Perustin pennuille myös picasaan oman albumin, sinne pääset tästä. Tuo picasa on sellainen, mihin varmasti tulee laitettua myös sellaisia kuvia mitkä eivät blogiin päädy.

Pentuja, pentuja, vihdoinkin pentuja!

Tänään ne syntyivät, Soman ja Morriksen pennut! Kauan heitä saatiinkin odotella, mutta hyväähän toki kannattaakin...

Yhteensä 3 reipasta pentua, Mikke-poju ja kaksi prinsessaa: Ziva ja Abby.

Soma voi hyvin, vaikkakin laihasti. Onneksi ruoka maistuu enemmän kuin hyvin, ja puhtia piisaa!

Pennut sen sijaan voivat hyvinkin paksusti. Nämä olivat kaikkein painavimmat pentumme... Mikke ja Abby pääsivät yli 190 gramman ja Zivakin oli 160 grammaa, vaikka muihin verratessa vaikuttaakin pieneltä (on tosin pippurinen).

Tämä villakoirakoti on oikea Happy Family nyt. Ei haittaa edes se, että näitä odotellessa on tullut valvottua jo viikko ja sama tahti jatkuu vielä pari päivää, sitten helpottaa.

Kasvattajan onni tosiaan on vieressä tuhiseva pentukasa! <3 Nuo pienet kämmenelle mahtuvat, silkkisenpehmeät otukset jotka tuoksuvat pennulta ovat kyllä aika parasta ikinä.

Viime pennuistaan Soma on hieman muuttanut taktiikkaansa, ja nytkin Lulu nukkuu tässä samassa huoneessa. Lenkki kuitenkin piti pitää lyhyenä ja kotimatka juostiin hinkuen ja vinkuen takaisin. 

Saa nähdä miten tilanne kehittyy... :)



Pikku-Ziva muutaman tunnin ikäisenä.

(vas.) Ziva, Mikke ja Abby

Jos pentujen kuvat ja tämäntasoiset päivitykset erityisen paljon ällöttävät, kehotan ystävällisesti karttamaan blogia, näitä tulee lisää... ;)