Osuvia sarjakuvia ja piristävä kortti Snyltä

Täällä on harrastettu pohdintaa, harvinaisen paljon ja harvinaisen laajasti. Kuinka ihmeessä silmiini onkaan nyt osunut useampia sarjakuvia lehdissä, mitkä ovat melkein suoraan pääni sisältä. Jaan ne kanssanne, arvoisat lukijani (jos löytyy)... ;)

Ensinnäkin tämä blogi. Joskus tuntuu, että ei jaksa/muista kirjoittaa vaikka pitäisi. Välillä luulee kirjoittaneensa vaikkei olisikaan. Ja lopulta päätyy (annnn: n opastuksella) löytämään nämä "tilastot", joita sitten päätyy neuroottisesti seuraamaan. Kun olisiko tässä mitään mieltä, jos kukaan ei tätä lukisi... Ehkä, ehkä ei.
No kuitenkin, tässä tämä:

Ja sitten tuo koulu... Viime kesän iloisimpia yllätyksiähän sinne pääseminen oli, nyt tuo tuntuu jopa hassulta, hetkittäin ainakin. Portfolioiden jatkuva vääntäminen, rästissä roikkuvat esseet ja ihan vaan ajan loppuminen rasittavat. Sääli sinänsä, että päällimmäiseksi nousevat juurikin nämä negatiiviset fiilikset, kun tuolla koulussa on tosi ihanaakin. Uusia tekniikoita ja ideoita oppii lähes päivittäin. Niiden toteuttamiselle ja kaikkeen hurahtamiselle ei vain anneta tarpeeksi aikaa. Viikonloputkin hujahtavat ohi, eikä niiden aikana ehdi muutakuin nukkua univelkaa hieman pois.
Muumit puki mietteeni sanoiksi kera kuvien, olkaapa hyvä:

Kunpa vaan Nuuskamuikkunen ei olisi niin oikeassa, ja saisi pitää edes hieman hupiakin tässä tulevassa työssään... Tosin opiskelustahan tässä ei edes puhuttu. ;)

Niin. Ja sitten se mikä sai minut naurahtamaan jo pihalla. Postiluukusta löytyi mainosten seasta tämä ihana kortti Snyltäni:

Aivan mainio!

Nuo isommat pallot ovat kuin suoraan kevään tulevista kurssitöistäni, keväistä vihreää ja vaaleanpunaista, nam.

Takana oli teksti "Mitä meistä tulee isona...", ja koko kortti sopii kuin nenä päähän minun opettajantila-"teokseen", jolla palautus huomenna, ja tässä sitä kohta aloittelen. ;) Ei tiedä vaikka sen siihen lopulta länttäisinkin, jotakin suurta sotkua esim peittämään, vaikka niitähän ei ikinä aamuyöstä synny, ehei.

Kuulemma on jotakin virkkaamiseen liittyvää snyylläni mielessään.

Niin on minullakin, "neulonnan ja virkkauksen" -kurssin palautus häämöttää jo kuukauden päässä, eikä harjoituksista ole kasassa niin mitään. Kokonainen paitakin pitäisi saada aikaan, voi apua! :D

No onhan syksyllä vielä tuhmienlasten jälkipalautus, mutta tavoitteena olisi tähän ekaan ehtiä, kuitenkin.

Hei muuten, kaikki te lukijani, jos joku on tietoinen mistä semmoisia ergonomisesti muotoiltuja koukkuja voisi löytää, niin vinkatkaa pliis. Olen semmoista metsästänyt jo kauan. 

Tämmöistä täällä tänään. Viikonloppuna koetan saada töitäkin esiteltyä, muutamia kankaanpainokokeiluja ainakin. :)

Maaliskuun SNY-paketti

Tänään tuli lappu, ja ärrälle kipitin pakettia noutamaan...

Laatikossa oli hauskoja postimerkkejä, en vaan muistanut kuvata tähän hätään... Ja nättiä lahjapaprua. 

Täytyy tunnustaa, että suklaiset puolukkanamit olivat melkeenpä paketin parasta antia ja ainakin nopeimmin keksin niille käyttöä... ;)
(Edit. Namit on napsittu loppuun, ja juu sen verran oli suklaan mentävä aukko eilen, että nuo tulivat enemmän kuin tarpeeseen)

Kortin sijaan sain piiitkän kivan kirjeen snyyltäni, printattuna ihkulle kissapaperille. Ja vielä ohjeita huiveihin. (Onko ihan oikeasti, että luodaan vaan 4 silmukkaa alkuun???? :D ) Tosin kiireessä lukasin nuo vaan nopeasti läpi, että ehkä mulla meni jotaan ohi.

(Edit. Joo, aamulla elämä näyttää yleensä aina selkeämmältä... Mitenköhän olen ohjeen oikein voinutkin noin hullusti ymmärtää. Huoh minä! Siis tosi kivoja ohjeita, ja varmasti pääsee puikoille tuommoinen huivi. Minä kun tuota oikeata vaan aina neuloisin, niin tässä semmoinen nyt sitten olisi. Ja se viimekertainen turkoosi alpakka saattaa hyvinkin päätyä koekaniiniksi tuohon pitsihuiviin. Kun eiköhän se ensi talvi ole ainakin yhtä kamala kuin tämäkin, niin parempi varautua ajoissa. :)  )

Niin nuo langat sitten. Maissi eli "Pop Corn" -lanka on ylipehmoista ja tosi mielenkiintoista. Sitä on varmana ihana neuloa. Butterflyn kiilto viehättää, ja kun se on noin ohutta, niin katsoo josko neulekoneen kanssa pääsisi yhteisymmärrykseen ja saisi hurautettua jotakin kivaa kesäksi. :)

Oranssin sävyt eivät aivan ole sydäntäni lähimpänä, mutta ottajia aina löytyy, kunhan on kivasti neuloutuvaa. :)

Kiitoksia sny. Ja ali-innostumiseni on monen ikävän ja stressaavan asian summa, mikä nyt tähän(kin) postaukseen pääsee paistamaan... Ehkä tästä elämä kohta helpottuu ja jaksan taas hihhuloida totuttuun tapaani. Toivon kovasti. :)

Kisuja

Pääsin ystäväni Heidin ihania hieman alle 2 viikkoisia kissanpentuja katsomaan, ja niissä olikin katseltavaa ja ihasteltavaa... <3

Pentueita oli siis kaksi, Yodalla 6 lapsosta ja Pinkyllä 2. Emot hoitivat pikkuisia kuitenkin yhdessä, sulassa sovussa. Divakin, jolla ei siis ole pentuja, hillui samassa boxissa. Nämä kissat on kyllä melkoisen sosiaalisia ja luottavaisia tapauksia. 

Kummasti vaan koiraihminenkin lämpenee kissoille kun ne ovat 15cm pitkiä pörröisiä mussukoita. ;)

Lahjaksi vein Heidille tekemäni heijastimen, taisin vähän innostua, kun koulussa oli torstaina alikeompelua...

Tytsyt ja pöksyt

Tänään oli oikein tehopesupäivä, tuli trimmattua peräti molemmat tytöt. :)

Vähän aikaa sitten ompelin Lululle uudet farkku-juoksuhousut, mutta niistä tuli hiukan liian pienet...

No tänään alkoi sitten nuoremmallakin, ja pöksyt olivat neidille oikein passelit.

Housut on siis tehty vanhoista farkuista ja tietty koristeltu strassein. ;)

Coolit mimmit pöksyineen (jotka tosin eivät kuvassa näy)...

The Gorgeus Blogger -tunnustus

Olinpahan varsin ihmeissäni kun Inkan (Auring*n ihanat) kommentin huomasin, hän halusi antaa minun pienelle, uudelle ja vielä niin lapsenkengissä tallustelevalle blogilleni tämän tunnustuksen:

Wautsi, kiitos! :)

------------------------

The Gorgeus Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.

Milloin aloitit blogisi?

Sunnuntaina 5 joulukuuta 2010. Halunnut olin jo pitkään, nimikin oli jo mietittynä, mutta rohkeus ei ollut aiemmin riittänyt. Syksyn aikana uudessa koulussa kaverini sitten hieman rohkaisi, ja tässäpä sitä nyt bloggaillaan... :)

 

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Käsityöblogihan tämä niinkun periaatteessa on, maustettuna (eli hukutettuna) koiratouhuilla. Hassua näin parin kuukauden jälkeen luokitella mistä kirjoittaa, mutta no neulomuksia ja koirien trimmausta on ollut ehkä eniten. Tosin vaikuttaa, etten oikein osaa jättää elämästäni mitään kertomatta, eli eiköhän tämä rönsyä melkoisesti...
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Jos se nyt jossain suhteessa on erityinen, niin eiköhän se nuohin puudeleihin liity. Keväällä tulossa postauksia mm. Lulun näyttely comebackista ja kenties Soman vauvoista, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...
(Kamalaa, kuulosti ihan joltaa ohjelmiston mainospuheelta). :D

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Niin siis olin jo suunnitellut pitkään, sitten koulussa Annnn meinasi "että perustat nyt vaan!" ja lopulta kennelini kotisivujen päivitys ei enää onnistunut, joten jotenkinhan niitä "suuria ja merkittäviä tapahtumia" piti pystyä maailmalle kuuluttamaan... Eikä ole lainkaan huono puoli, näin varhaisdementikolle, että on paikka mistä menneet käsityöt ja tapahtumat helposti ovat kaivettavissa. ;)

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
No haluaisin olla hieman vähemmän laiska, ja kirjoittaa useammin, ja laittaa vieläkin enemmän kuvia... Nuo nyt tosin ovat itsestä kiinni, että ehkä onnistuukin joskus.

 

-------------

 

Jaan tämän tunnustuksen seuraaville ihanan ihanaisille blogeille :

 

annn Nurjan kääntöpuolella saa tunnustuksen, ei pelkästään ihanien kuvien (ja kuvakulmien) sekä perinpohjaisten tekstien takia, vaan myös siksi että minut tähän touhuun houkutteli. :)

 

liinu Aprikoosia villaa saa tunnustuksen ihana herkän tunnelman ja super ihanien villakoiriensa takia! :)

 

Annika Sweet things saa tunnustuksen valoisasta  blogistaan, jossa erityisen isot ja hienot kuvat taitavasti tehdyistä käsitöistä. :)

 

Santtu Santun Maja saa tunnustuksen, ihan vaan siksi, että hänen tekemänsä ja bloggaamansa kortita ovat vaan niin hienoja. Muutenkin tyyli on rempseä ja blogia kiva lukea. :)

 

Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, toinen aloitteleva bloggaaja, jolla kuitenkin jo havaittavissa mahtavan blogin aineksia.

Elikkäs Vappu Poimutellen saa tunnustuksen taidokkaiden ompelusten ja ihanien (villa)koirajuttujen takia, jatkoa odotellesa... :)

Juhlasta toiseen

Perjantaina pääsimme koirien kanssa elämämme ensimmäisille Puppy (&kitten)shower -kutsuille. Itse raskaana olevat kissat Yoda ja Pinky eivät paikalle uskaltautuneet, mutta joukkoon mahtui Bracco Alma ja kääpiövillakoira Sirius, joilla myöskin pennut masussa. Koiria kutsuilla oli 8 ja ihmisiä 5, tosin määrästähän vielä puuttuvat Alman ja Sirin masuasukit. ;)

Puudelit pöydässä (vas. Lulu, Soma, Sisu, Sofie, Morris ja Sirius)

Mirjam oli leiponut ihmisille ihanaa prinsessakakkua

Ja Bracotkin pääsivät hienostelemaan, kun balettinäytöksen tyllit puettiin päälle...

Lulu ja ompelemani juoksupöksyt. Tyylilyylin farkuissa strassit ja irrotettava ruusu.

Tekemäni kortti ja alla sumuttamalla värjäämäni lakana Kissojen kennelnimellä (vai onko se kissala?) :D 

-------------------

Lauantaina vuorossa olivat ystäväni häät, joita juhlittiin Turun lähellä Kaarinassa.

Kimppu oli morsiammen itsensä tekemä, hän kun on alan ihmisiä. Ihana sydän (kuvassa nurinkurin) ruusuista ja orkideoista.

Minäkin päätin laittaa feikkikynnet, itse koristelin ja kivat tuli.
Vaikkakin ihan älyttömän epäkäytännölliset, ei pystynyt ees tekstaria näpyttelemään...

Allekirjoittanutkin joutui/pääsi oikein lähietäisyydeltä mm. sormusten laittoa todistamaan.

Kaunis oli morsian ja kommelluksista huolimatta kaikki lopulta onnistui. :)

Juhlapaikkaa koristivat nätit sydämet...

Nyt on jo arki mielessä, huomenna alkaa ensimmäinen harjoittelu. :D

Palloja, palloja, huovutinpa palloja...

Tänään oli koulussa kevyt, 8 tunnin huovutussessio... Tänä aikana syntyi 4 lyvyä, jotka kuvaan kunhan kuivuvat, sekä erinäisiä palloja.

Edessä halkaistu "vesimeloni", takana "tyyppi" jonka hiukset puudelinkarvaa, sekä 7kpl "mässypalloja" Lululle... :)

Pallot olivat saajansa mielestä erityisen ihania, kuten seuraavat kuvat todistavat:

Kyllähän tuo ihan rauhalliselta 8 vuotiaalta  9 lapsenlapsen mummolta vaikuttaa... Juupa juu. ;)

Ja Somakin intoutui tapojensa vastaisesti hieman leikkimään:

Loppuun vielä jotain valmistunutta, pitkästä aikaa... Ystäväni sai lauantaina pojan, jaEetu-Oskarille valmistuikin pienet töppöset.

Malli on jostakin blogista bongattu, joka taas oli virolaisesta blogista sen suomentanut...