Koiramaista toimintaa

Melkein on taas kuukausi edellisest postauksesta kerennyt kulumaan. Näiden neljän viikon aikana on sattunut jos jotakin, tässä nyt kuvakooste joistakin häpeningestä... ;)



Soma hienona agikauden avajaisissa



Agility on taas alkanut.
Lulua en enää uskaltanut mukaan ottaakaan, se kun ei osaa ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan riekkuu niinkuin kakarana, ja sitten on paikat seuraavana aamuna jumissa. Soma taasen on oikein innoissaan, ja tuntuu muistavan esteet todella hyvin, vaikka taukoa on useampi vuosi!

Jännänä "uutuutena" on keppien opiskelu/mieleen muistuttaminen verkkojen avulla. Koira suorittaa esteen todella omatoimisesti, kujaa pitkin, eikä tarvitse huolehtia edes siitä sisääntulosta. :)

Itse käyn harkoissa katsomassa sekä Soman suoriutumista, että ohjaajamme Mirjamin (kennel Celesterling) uusinta pentua. Ihanainen ja niin lupaava Odette on aivan äärimmäisen hurmaava vaikkakin välillä niiiiin tuhma, mutta pentujen kuuluukin olla. Harkat ovat kahden viikon välein, joten pentu tuntuu kasvavan ihan huimasti aina sillä välin.


Rakkaat kasvattini Lily ja Romeo kävivät trimmissä.

Lilyllä on välillä aivan samanlaisia ilmeitä kuin mummollaan Lululla. Oli hauskaa seurata Kirkkonummen puudelikaksikon touhuja taas koko päivä. :) Ullan koirat ovat niin kilttejä, iloisia ja hyvin hoidettuja.

Sitten tänne tuli trimmiin villakoira-cottonmix, pahemmassa kunnossa kuin olen ikinä ainuttakaan koiraa nähnyt, saati trimmannut.

Takkuja oli kaikkialla, varpaanväleistä aina naamaan! Ainoastaan päätä ja korvia oli ilmeisesti harjattu, ja ne sitten kynimiseltä säästyivätkin.

Siinä sitten aluksi ihmeteltiin että mitä sen kanssa pystyy tekemään. Turkki oli huovuttunut noin puolen sentin päähän ihosta, ja sen sai "kuoria" yhtenäisenä mattona koirasta pois. Naurattanut ei kertaakaan, itkeä meinasin sensijaan monestikin.

Lopulta sieltä kaiken sen huovan alta kuoriutui ihan söpö ja paljon iloisempi veitikka. Saipahan uusi 13mm jättävä teräni kunnon tulikokeen, tätä urakkaa voi nimittäin kutsua jo "tositoimiksi".

Koiralla oli keskarin pää, tai jopa isompi, mutta runko oli huomattavasti matalampi kuin meidän kääpiöillä, vaikkakin vankempi ja pdempi.

Muistuttaahan se etäisesti villakoiraa, ainakin näin takuttomana. :)

Viikko sitten kävimme siskoni kanssa katsomassa Miken ja Tinkan vauvoja Doctor's Special- kennelissä! Nämä ovat ensimmäiset Vivarie's koiran jälkeläiset, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan. <3 

Vasemmalla oleva pikkuinen tyttö jäänee toyksi. Oikealla poika, näiden kahden lisäksi pentueessa on vielä toinen tyttönen. :)

Pennut olivat aivan yhtä rauhallisia kuin isänsä. Vähän erilaista kuin mitä yleensä odottaa neliviikkoisilta kakaroilta.

Loppuun vielä kuva Somasta. Ensilumi satoi jo tänne Helsinkiinkin, ja näin paljon on tuo nuorempi koira muuttunut kuudessa vuodessa. :D

Nyt odottelen Fannia saapuvaksi, sen kanssa lähdetään Tartoon hupimatkalle hyvässä seurassa. Siitä sitten myöhemmin kuvia ym tunnelmia etelänaapuristamme...

Sisustusinnostus

Jostain mysteerisestä lähteestä on minuunkin tarttunut pienimuotoinen sisustusinnostus. Hyväkin sinänsä, ettei ole kovin suuri, kun sisustettavaa on lähes täsmälleen 20m2. ;)
Osittain on toki vaiheessa vielä, mutta suurimmat "linjamuutokset" on tehty. Meinaa lähinnä sitä, että sänky joka on kymmenen vuotta ollut samassa nurkassa on siirtynyt huoneen poikki ikkunoiden eteen. Sängyn vaihtoi paikkaa askartelu/ompelupöytäni kanssa, ja tulos on mielestäni oikein kiva. Muutenkin huonekaluja siirtelin ja vaihtelu kyllä virkistää.
Korosteväriksi lisäsin aniliininpinkin, seinät kun ovat sut pliisun vaaleansiniset ja kalusteet valkoisia.

 Järjestystä muuttamalla sain mahdutettua myös "lukunurkkauksen" huoneeseeni. Nojatuoli on oikeasti vihreä, mutta olen sen vanhalla pöytäliinalla verhoillut uudelleen. ;)

Yllä kuva myös uudesta verhojen kiinnityksestä. Ihan vaan simppelisti muutamaa sopivan sävyistä silkkinauhaa sidottu ja päät leikattu reilusti pitkältä viistoon, milloin kihartuvat helpommin.



Yöpöydän lamppu on äidin hylkäämä, oikein nätti ja simppeli ja makuni mukainen. Tuunasin sitä kuitenkin melkoisesti keksittyäni aniliinin. Eli kieputin varjostimen vekkeihin ohuehkoa silkkinauhaa, jolloin raot ja sisus näyttävät pinkeiltä. Vasta työn valmistuttua tajusin, että naru värjää valon punertavaksi. Valo on myös huomattavasti pehmeämpää, mutta käytän sitä lähinnä siihen että näen muuten pimeässä huoneessa kävellä ovelta sängylle. Ulkonäkö siinä nyt kuitenkin on tärkein ja se miellyttää itseäni kovasti.

Yöpöydän päälle sain juuri ja juuri järkevästi mahdutettua suuren kehyksen, joka on jo reilun vuoden odottanut sopivaa kuvaa sisuksiinsa. Reunalle viritin Lulun keväällä ansaitseman ROP-veteraani ruusukkeen villakoirien 50-v erikoisnäyttelystä, se kun sattuu olemaan niin kaunis ja aivan täydellisen värinen huonettani ajatellen. :)
Aukko oli kuitenkin niin suuri, etten löytänyt mitään, niin piti sitten piirtää, tarpeeksi suurta paperia kun onneksi laatikoista löytyi. ;)
Rakas Luluni päätyi malliksi ja itsekin olen kuvaan tyytyväinen, piirtäessä vielä kun pystyy kätevästi haivyttämään tekemänsä virheet ja "siloittelemaan pintaa" saksiakin tarkemmin. Vaikka, täytyy sanoa, että villakoiran karva on varsin rasittava piirroskohde, ei sieltä helpoimmasta päästä. Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu. :)

Tehtävänä olisi vielä trimmauspöydän ja kaiken sen äärettömän trimmaamiseen liittyvän tavaramäärän siirtäminen huoneeni puolelle. Tähän asti kun koirien leikkely on tapahtunut aulan puolella. Alakertaan leijailevista karvatupoista  on vastaanotettu jo niin paljon reklamaatioita, että täytyy kokeilla josko ne tulisi kiltimmin siivottua omasta nukkumatilastaan.

Asiakkaiden siirtyminen neutraalista aulasta meinaa myös lisäpainetta pitää huone jatkuvasti säädyllisessä kunnossa, mikä mielestäni on lähinnä pelkästään positiivista. :)

Seuraavaksi voisin esitellä uusiutuneita taulujani tarkemmin. Niistä suurin osa on ottamiani kuvia puudeleista tai luonnosta, ja loput lyijykynäpiirrustuksia...