Sisustusinnostus

Jostain mysteerisestä lähteestä on minuunkin tarttunut pienimuotoinen sisustusinnostus. Hyväkin sinänsä, ettei ole kovin suuri, kun sisustettavaa on lähes täsmälleen 20m2. ;)
Osittain on toki vaiheessa vielä, mutta suurimmat "linjamuutokset" on tehty. Meinaa lähinnä sitä, että sänky joka on kymmenen vuotta ollut samassa nurkassa on siirtynyt huoneen poikki ikkunoiden eteen. Sängyn vaihtoi paikkaa askartelu/ompelupöytäni kanssa, ja tulos on mielestäni oikein kiva. Muutenkin huonekaluja siirtelin ja vaihtelu kyllä virkistää.
Korosteväriksi lisäsin aniliininpinkin, seinät kun ovat sut pliisun vaaleansiniset ja kalusteet valkoisia.

 Järjestystä muuttamalla sain mahdutettua myös "lukunurkkauksen" huoneeseeni. Nojatuoli on oikeasti vihreä, mutta olen sen vanhalla pöytäliinalla verhoillut uudelleen. ;)

Yllä kuva myös uudesta verhojen kiinnityksestä. Ihan vaan simppelisti muutamaa sopivan sävyistä silkkinauhaa sidottu ja päät leikattu reilusti pitkältä viistoon, milloin kihartuvat helpommin.



Yöpöydän lamppu on äidin hylkäämä, oikein nätti ja simppeli ja makuni mukainen. Tuunasin sitä kuitenkin melkoisesti keksittyäni aniliinin. Eli kieputin varjostimen vekkeihin ohuehkoa silkkinauhaa, jolloin raot ja sisus näyttävät pinkeiltä. Vasta työn valmistuttua tajusin, että naru värjää valon punertavaksi. Valo on myös huomattavasti pehmeämpää, mutta käytän sitä lähinnä siihen että näen muuten pimeässä huoneessa kävellä ovelta sängylle. Ulkonäkö siinä nyt kuitenkin on tärkein ja se miellyttää itseäni kovasti.

Yöpöydän päälle sain juuri ja juuri järkevästi mahdutettua suuren kehyksen, joka on jo reilun vuoden odottanut sopivaa kuvaa sisuksiinsa. Reunalle viritin Lulun keväällä ansaitseman ROP-veteraani ruusukkeen villakoirien 50-v erikoisnäyttelystä, se kun sattuu olemaan niin kaunis ja aivan täydellisen värinen huonettani ajatellen. :)
Aukko oli kuitenkin niin suuri, etten löytänyt mitään, niin piti sitten piirtää, tarpeeksi suurta paperia kun onneksi laatikoista löytyi. ;)
Rakas Luluni päätyi malliksi ja itsekin olen kuvaan tyytyväinen, piirtäessä vielä kun pystyy kätevästi haivyttämään tekemänsä virheet ja "siloittelemaan pintaa" saksiakin tarkemmin. Vaikka, täytyy sanoa, että villakoiran karva on varsin rasittava piirroskohde, ei sieltä helpoimmasta päästä. Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu. :)

Tehtävänä olisi vielä trimmauspöydän ja kaiken sen äärettömän trimmaamiseen liittyvän tavaramäärän siirtäminen huoneeni puolelle. Tähän asti kun koirien leikkely on tapahtunut aulan puolella. Alakertaan leijailevista karvatupoista  on vastaanotettu jo niin paljon reklamaatioita, että täytyy kokeilla josko ne tulisi kiltimmin siivottua omasta nukkumatilastaan.

Asiakkaiden siirtyminen neutraalista aulasta meinaa myös lisäpainetta pitää huone jatkuvasti säädyllisessä kunnossa, mikä mielestäni on lähinnä pelkästään positiivista. :)

Seuraavaksi voisin esitellä uusiutuneita taulujani tarkemmin. Niistä suurin osa on ottamiani kuvia puudeleista tai luonnosta, ja loput lyijykynäpiirrustuksia...