Koiramaista toimintaa

Melkein on taas kuukausi edellisest postauksesta kerennyt kulumaan. Näiden neljän viikon aikana on sattunut jos jotakin, tässä nyt kuvakooste joistakin häpeningestä... ;)



Soma hienona agikauden avajaisissa



Agility on taas alkanut.
Lulua en enää uskaltanut mukaan ottaakaan, se kun ei osaa ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan riekkuu niinkuin kakarana, ja sitten on paikat seuraavana aamuna jumissa. Soma taasen on oikein innoissaan, ja tuntuu muistavan esteet todella hyvin, vaikka taukoa on useampi vuosi!

Jännänä "uutuutena" on keppien opiskelu/mieleen muistuttaminen verkkojen avulla. Koira suorittaa esteen todella omatoimisesti, kujaa pitkin, eikä tarvitse huolehtia edes siitä sisääntulosta. :)

Itse käyn harkoissa katsomassa sekä Soman suoriutumista, että ohjaajamme Mirjamin (kennel Celesterling) uusinta pentua. Ihanainen ja niin lupaava Odette on aivan äärimmäisen hurmaava vaikkakin välillä niiiiin tuhma, mutta pentujen kuuluukin olla. Harkat ovat kahden viikon välein, joten pentu tuntuu kasvavan ihan huimasti aina sillä välin.


Rakkaat kasvattini Lily ja Romeo kävivät trimmissä.

Lilyllä on välillä aivan samanlaisia ilmeitä kuin mummollaan Lululla. Oli hauskaa seurata Kirkkonummen puudelikaksikon touhuja taas koko päivä. :) Ullan koirat ovat niin kilttejä, iloisia ja hyvin hoidettuja.

Sitten tänne tuli trimmiin villakoira-cottonmix, pahemmassa kunnossa kuin olen ikinä ainuttakaan koiraa nähnyt, saati trimmannut.

Takkuja oli kaikkialla, varpaanväleistä aina naamaan! Ainoastaan päätä ja korvia oli ilmeisesti harjattu, ja ne sitten kynimiseltä säästyivätkin.

Siinä sitten aluksi ihmeteltiin että mitä sen kanssa pystyy tekemään. Turkki oli huovuttunut noin puolen sentin päähän ihosta, ja sen sai "kuoria" yhtenäisenä mattona koirasta pois. Naurattanut ei kertaakaan, itkeä meinasin sensijaan monestikin.

Lopulta sieltä kaiken sen huovan alta kuoriutui ihan söpö ja paljon iloisempi veitikka. Saipahan uusi 13mm jättävä teräni kunnon tulikokeen, tätä urakkaa voi nimittäin kutsua jo "tositoimiksi".

Koiralla oli keskarin pää, tai jopa isompi, mutta runko oli huomattavasti matalampi kuin meidän kääpiöillä, vaikkakin vankempi ja pdempi.

Muistuttaahan se etäisesti villakoiraa, ainakin näin takuttomana. :)

Viikko sitten kävimme siskoni kanssa katsomassa Miken ja Tinkan vauvoja Doctor's Special- kennelissä! Nämä ovat ensimmäiset Vivarie's koiran jälkeläiset, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan. <3 

Vasemmalla oleva pikkuinen tyttö jäänee toyksi. Oikealla poika, näiden kahden lisäksi pentueessa on vielä toinen tyttönen. :)

Pennut olivat aivan yhtä rauhallisia kuin isänsä. Vähän erilaista kuin mitä yleensä odottaa neliviikkoisilta kakaroilta.

Loppuun vielä kuva Somasta. Ensilumi satoi jo tänne Helsinkiinkin, ja näin paljon on tuo nuorempi koira muuttunut kuudessa vuodessa. :D

Nyt odottelen Fannia saapuvaksi, sen kanssa lähdetään Tartoon hupimatkalle hyvässä seurassa. Siitä sitten myöhemmin kuvia ym tunnelmia etelänaapuristamme...