Jos vain poseeraisivatkin kiltisti. Huoh! Miten voi olla vielä sokeiden ja kuurojen pentuleiden kuvaaminen näin vaikeaa. :D Minulla sentään on täyskoulutettu sisko avustajana, ja siltikin pennut onnistuvat aina heilauttamaan itseään, ja taas kuva tärähtää. 
Onneksi on dikikamera. Sellainen meille hankittiin alle viikko ensimmäisen koiran Lulun hankkimisen jälkeen. Järkkäri tuli taloon ensimmäisen pentueen aikoihin.
Välillä saan kysyviä ilmeitä kun kerron napsineeni muistikortin päivässä täyteen (200-400 kuvaa). Mutta totuushan on, ettei niitä hyviä tuollaiseen määrään mahdu kuin parisenkymmentä ja loistavia vain muutama. Joten naps naps, harjoituksia jatketaan.Kohtahan se kamera vasta alkaakin laulaa kun vaavit saavat simmunsa auki ja rupeavat söpöiksi karvapalleroiksi. :)
ps. pennuilla ikää jo 9 päivää... :)
Mun mielestä ne kyllä on jo nyt söpöjä karvapalloja. Mutta totta kyllä on, että ne tuosta vielä söpöstyvät lisää! :oD
VastaaPoista